Lupaan tuoda joka Joulu kynttilän haudallesi..

Haluun nyt kertoo teille yhen jutu. Täst tulee luultavasti pitkä ja sekava mut ei voi mitää..

Eletään Elokuuta 2011. Koulut alkaa maanantaina ja monet kaverit on ihan innoissaan 6. luokasta. Niin siitä viimeisestä vuodesta ala-asteella.
Meillä taas eletään erilaista Elokuuta kuin koskaan aiemmin. Eletään sellaista Elokuuta jolloin kaikki me säikähdämme kun puhelin soi. Sellaista Elokuuta että serkkuni tulevat meille vähintään kerran viikossa Naantalista.
Näin on jatkunut jo Heinäkuun lopusta lähtien. Heinäkuussa lääkäri pudotti pommin: Ukilla oli syöpä. Ei tiedetty missä mutta se oli ja se oli jo niin pitkällä ettei hoidoista olisi hyötyä. Fakta oli tämä: Ukki ei näkisi ensi joulua. Muistan sen päivän kun minulle kerrottiin että ukki on sairas. Itkin vaikka olin tiennyt sen jo ennen sitä. Enhän minä ollut kuuro taikka sokea.
Siitä alkoi ukin kunnon romahtaminen. Onneksi hän joutui viettämään vain viimeiset päivänsä sairaalassa.
Lauantai aamuna 13.8.2011 tulee puhelu. Viimeiset tunnit on käsillä. Klo 10:40 hän nukkui pois. Kauniisti ja rauhallisesti. Kylläkin suuren morfiini annostuksen alaisena mutta kipuja ei ainakaan ollut viimehetkillä.
22 päivää hän jaksoi taistella diaknoosin jälkeen. Tai no ei se ollut diaknoosi. Vain toteamus syövästä sillä se mikä syöpä hänellä oli selvisi vasta myöhemmin.
Kouluun piti mennä maanantaina niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Onneksi olen helvetin hyvä peittämään tunteeni ja menemään naama peruslukemilla eteempäin.
Siitä alkoi hautajaisten suunnittelu. Ne olivat kauniit ja rauhalliset. Onnistuin välttämään itkun melkein koko tilaisuuden mutta kummisetäni kertoessa sitä kuinka olin sanonut ukin olevan kuin vanha harmaa karhu taisi puoli atlanttia tulvia ulos silmistäni.
Ukki tuhkattiin ja hänen viimeinen leposijansa on vesitornin vieessa olevassa uurnalehdossa. Kaunis paikka. Siellä on paljon vanhoja hautoja jostain 1600-1800 luvuilta muistaakseni.
Hänen uurnaansa on kirjoitettu "vanha harmaakarhu joka ei jaksanut enää taistella"

Ukki oli mulle tosi tärkee ja rakas. Tiesi aina vastauksen kun häneltä kysyi jotain ja oli aina ystävällinen ja lempeä kaikkia kohtaan. Mul on niin ikävä sua. Niin paljon jäi asioita sanomatta ja kertomatta. Mutta nyt sulla on hyvä olla etkä joudu enää kärsimään.
Itken välillä vieläkin vaikka siitä on pian 2 vuotta.. Aika on mennyt todella nopeasti.

Sillon -11 piilotin kaikki tunteet. Halusin vain unohtaa. Se ei kannata. Muistakaa se. Puhukaa jonkun kanssa asiasta. Se auttaa oikeasti. Minulla nyt ei vain sattunut olemaan sellaista ihmistä jolle olisin voinut tämän kertoa ja joka olisi oikeasti kuunnellut.

I miss U, my superhero! <3

-N-